Crystal Extasy & Hangman’ s Voodoo

Hiki virtasi Crystal Extasyn keikalla Portissa maaliskuun ensimmäisen päivän iltana. Telmu ry järjesti kekkerit, joissa viimehetkellä perumaan joutunutta Plastic Tearsia paikkaamaan oli saatu paikallinen Hangman’s Voodoo. 

Hangmans Voodoo

Toisena esiintyjänä kuullun Crystal Extasyn vauhdikkaat kappaleet saivat yleisön innostumaan kuumassa Portin alakerrassa, joka aikaisemmin tunnettiin Baila baila -ravintolana. Comeback-singlensä Walls are Crashing in viime kesänä julkaissut Crystal Extasy on häpeilemätön ja visuaalinen turkulaisbändi, jonka esiintymisestä ei energiaa puutu. Glam rock -estetiikkaa tihkuva yhtye ammentaa Hanoi Rocksilta ja muilta 80-luvun tukkabändeiltä. Vaikka savukone sanoikin itsensä irti, ei tunnelma viilentynyt laisinkaan. Osaltaan fanien  viihtyvyydestä vastasi myös basisti Lulun paljastettu ja lihaksikas ylävartalo.

Crystal Ectasy/Taru Lehtonen©

Uudella kokoonpanolla vuodesta 2012 liikkellä olevan bändin kappaleet kuulostavat hyvältä. Etenkin lauluharmoniat ovat melkoista herkkua. Alice Cooper -coverina kuultu Love’s a Loaded Gun sai jähmeimmätkin mukaan vauhdikkaaseen fiilikseen. Konsertissa kuultiin myös bändin esikoisjulkaisulta, Part of This Sacred Dream -ep:ltä kappale Stay, joka ainakin allekirjoittaneelle jäi keikasta vahvimmin mieleen. Namipalana tarjoiltiin uusi biisi Outsider, joka kuultaneen myös Crystal Extasyn tulevalla levyllä. Outsider on napakka rockveto, jonka koruton sanoma, ”olet aina ulkopuolinen” on konstailemattoman suora. Alice Cooperin lisäksi kuultiin myös veikeä viittaus Kissin hittiin I Was Made for Loving You.

Bändin visuaalisuus huomioiden näin pimeässä keikkapaikassa pari lavalle suunnattua pientä spottivaloa tekisi paljon. Ei olisi ollut pahitteeksi nähdä hieman paremminkin soittajien ekstaattisessa tilassa ilmehtiviä kasvoja. Mutta yhdestä asiasta voi olla katsomattakin varma: yleisö rakasti Crystal Extasya. 

Crystal Ectasy/Taru Lehtonen©

Simo Repo

(Kirjoittaja ei kiireiltään ehtinyt ensimmäisenä soittaneen Hangman's VooDoon keikalle, joten se jäi valitettavasti tällä kertaa arvioimatta).

LIVE: FLOW 2014

Avajaiset

Kymmenettä kertaa Helsingin Suvilahdessa järjestetyn Flow-festivaalin avajaisjuhlissa keskiviikkona hekumoi Kate Boy sekä The Knife. Valitettavasti allekirjoittanut ehti paikalle juuri kun The Knife aloitti jotenka Kate Boysta en sen enempää kirjoita. The Knifen esiintymistä odotin itse kuin ad/hd-lapsi coca-cola pilleriään ja onnekseni odotukset täyttyivät jopa pepsi maxin puolelle (jokainen päätelköön itse että mitä h*******ä se tarkoittaa.. itse kun en tiedä). Vaikkakaan omia suosikkejani veitsien repertuaarissa en kuullut kuin yhden niin pidin näkemästäni ja kuulemastani sen verran paljon että pitkät kalsarit lensi lavalle (no ei suinkaan mutta kuvailee innostumistani, senkin nöpönenä). Itse esiintyminen oli hyvin teatraalista ja omasta mielestäni tämä oli vain ja ainoastaan hyvä asia. Joka kappaleella oli oman näköisensä valaistus, "koreografia" kuin tunnelmansakin. Itse live soitto oli jätetty ja esitys vaihteli sinisyyden kylmästä teknologisuudesta aina tumman puhuttelevan synkkään tanssiin sekä niin kutsutun rave-tömpötyksen nopeatahtisuuteen joka viimeistäänkin sai empiväisimmänkin hipsterin ja hipsteriinan jalat tamppaamaan. Onneksemme kaatosade paukahti taivahalle vasta shown loputtua. Kaiken kaikkiaan hienot avajaiset! BRAVO Flow!

Perjantai

Keskiviikon avajaisten aiheuttaman euforian (ja ei, en syö pishtaaseja buustatakseni serotoniinileveleitäni) ja torstain välipäivän rentouttamana lähdin jälleen kohti suvilahtea ja huonosti kasvavia viiksiä, eli siis Flow-alueelle. Perjantaina oli koko alue avattu ja ensimmäisenä ihmetytti se järjetön ja loputon hipster-meri. Tämä ei kuitenkaan  itseäni haitannut sillä järjestelyt, alueet, alueiden toimivuus sekä kiinnostavuus flowssa oli korkeatasoista. Asioita oli mietitty järjellä ja suurta jonotusta ei paikka paikoin ilmennyt. Miljööstä pidin paljon ja myös tapahtumien monipuolisuudesta. Jos ei keikat kiinnostaneet tai ei ruoka maittanut oli mahdollisuus  mennä vaikka katsomaan elokuvaa tai taidenäyttelyä.

Oma live-esiintymisten seurailukatras alkoi Vähäisten Äänten pitkään odotetulla "jälleennäkemiskeikalla" ja odotus palkittiin. Tämä Karri Koiran, Ruudolfin, Tono Slonon sekä Henry Leen muodostama Suomiräpin kultaryhmä lämmitti monien ja eritoten allekirjoittaneen mieltä. Muutamaa uutta kappaletta (helikopteri ja joku toinen yhtä älytön..) lukuunottamatta keikka oli hyvä, energinen ja huonolla huumorilla varustettu.

Kauaa ei tarvinnut Vähäisten Äänien jälkeen odotella kun päälavalle asteli tämän hetken hip-hopin ykkösnimi Kendrick Lamar. King Kendrickin live-esiintyminen oli "nimensä" arvoinen ja yksi henkilökohtaisia suosikkejani. Suvilahden miljaaardipäinen twister-yleisö sai luonnollisestikkin kuullakseen kaikki hitit aina recipestä swimming pooliin ja kuulimme myös iloksemme Asap Rockyn kanssa levytetyn Problemsinkin. Kaiken kaikkiaan yksi menneen kesän parhaimpia live-esiintymisiä Flow 2013-festivaalilla.

Ennen Alicia Keyesiä kävi Tuuttimörkö räpäyttämässä letkeän settinsä. Aiemmin itselleni vain nimellisesti tuttu Tuuttimörkö on tätä myöden noussut jopa henkilökohtaiseksi suosikiksi ja mainittakoon että mp3-soittimessani (kyllä, käytän mp3-soitinta enkä jii-fonea tai mitä lie muuta älytöntäpuhelinta musiikkini kuuntelemiseen.)  pauhaa edellä mainitun herran levy tiheään tahtiin. Positiivisimmaksi yllätykseksi sekä Flown "löydöksi" itse tituleeraan Tuuttimörön live-performanssin. Biiseistä mainittakoon että Päivi Räsänen ja Pitkät Vitut Blogosfääriin hivelivät korvanystyköitäni suvilahden hipstervaltameren keskellä. (jostain syystä tästä tuli itselleni eroottinen olo.. tästä hämmentyneenä koitan pysyä kulkemallani tiellä ja jatkaa "arvosteluiden" tekoa entiseen malliin mutta jos tekstin joukossa on muutama täysin tekstiin kuulumaton "OH" tästä eteenpäin niin tietänette mistä se johtuu. nimimerkillä Kuningatartuutti) 

Alicia Keys... Alicia Keys.. Alicia Keyes... tuo r`n`b:n ykkösdiiva (kuka v**** on Beyosense?) sekä naiskauneuden Matti Nykänen (eli siis ylivoimainen olympiavoittaja) levitoitui päälavalle sekä jokai-ikisen sydämmiin. Pro tippinä kaikille miespuolisille alfa-beta-gammahipstereille että viepä naisesi/emäntäsi/laamasi Alicia Keyesin keikalle ja takuulla saat illemmalla karvalakin möyhennystä. sen verran mehuissaan oli jokaikinen hipsteriina ko. keikan aikana tai sitten allekirjoittanut itse on ollut niin piimät että haiskahdin tölkkisilakalle ja mielikuvani on romantisoitunut muistojen valtatiellä kohti Alician kainaloa. Mitä tulee keikkasettiin niin laitappa kaikki Alician hitit jonoon, kuuntele ne ja läimäytä itseäsi poskelle siitä häpeästä kun et nähnyt tätä jumalatarta.

Perjantai illan kruunasi Huoratron black tentissä. Ja kuten me kaikki tiedämme niin Huoratron on livenä kovempi kuin pussillinen Petri Nygårdeja. Mitä tulee yleisöön niin kuvittele epilepsia kohtauksen saanut mdma-ravenötkötti jazz/blues/polkka-tupakka huulessa nykimässä strobon alla tahtiin/epätahtiin aakkosjärjestyksessä. Näihin tunnelmiin viimeisenä lauseena että Flow oli kesän kevyesti paras festivaali

Bigi - Telmu